Seuramme satavuotinen historia
Mistä kaikki alkoi?
Helsingin miekkailijat ry / Helsingfors fäktare rf on perustettu vuonna 1923.
Lue juhlavuosiartikkeli täältä.
Marraskuun toisena päivänä vuonna 1923 Helsingin kauppatorin laidalle presidentin linnaan saapuivat eversti Schwindt, everstiluutnantti Almqvist, majuri Kemppainen, kapteeni Tiiri sekä herrat Mauritz Mexmontan ja Artur Eklund. Tilaisuuden oli kutsunut koolle presidentti Ståhlbergin adjutantti, everstiluutnantti Carl Aejmelaeus-Äimä. Miehiä yhdisti palava innostus miekkailuun urheiluna. He olivat kokoontuneet miettimään mahdollisuuksia saattaa Suomen kilpamiekkailu organisoidulle pohjalle. Hankkeen sieluna oli Mexmontan, Aejmelaeus-Äimä sen toteuttajana. Kolmas henkinen isä oli Artur Eklund.
Helsingissä 1856 syntynyt Mauritz Bernhard Mexmontan oli tulisieluinen isänmaanystävä. Hän oli jo vuonna 1886 aloittanut miekkailun apulaisopettajana Helsingin Keisarillisessa Yliopistossa. Vuonna 1902 Mexmontanista tuli kuuluisuus, kun hän taitavana miekkailijana löi väkijoukkoon ratsastaneesta venäläisestä kasakkajoukosta miehen maahan pelkällä kävelykepillään ja seuranneessa mellakassa sai itse sapeliniskun päähänsä. Vuonna 1915 hänet tuomittiin ylioppilaspiireissä harjoittamastaan aktivistisesta kiihotuksesta ja jääkäriliikkeelle antamastaan tuesta kuolemaan. Rangaistus kuitenkin muutettiin kahdenkymmenen vuoden vankeudeksi, mutta Venäjän vallankumous ja Suomen itsenäistyminen lyhensivät rangaistusta.
Carl Bror Emil Aejmelaus-Äimä oli Mexmontanin rinnalla vielä nuori mies, syntynyt Porvoossa 1882. Ylioppilaaksi tultuaan hän matkusti Pohjois-Amerikkaan, liittyi Yhdysvaltain armeijaan ja suoritti upseerin tutkinnon. Upseerin ja voimistelunopettajan ura jatkui Venäjällä. Ensimmäiseen maailmansotaan hän osallistui Venäjän ratsuväen upseerina. Vuonna 1918 Aejmelaeus-Äimä palasi sisällissodan repimään kotimaahan ja 1919 hänet nimitettiin tasavallan presidentin vanhemmaksi adjutantiksi. Myöhemmin hän toimi Suomen sotilasasiamiehenä Moskovassa, Lontoossa ja Haagissa.
Artur Eklund oli monilahjakkuus – monipuolinen urheilija, terävä journalisti, filosofi-kirjailija, eturivin Pohjoismainen miekkailija, urheilujohtaja ja miekkailuvalmentaja. Eklund syntyi Pietarsaaressa 1880 ja tuli yleisesti tunnetuksi aikanaan ainutlaatuisesta, neljäsataasivuisesta teoksestaan ”Idrottens filosofi” – urheilun filosofia. Seuran toiminnan alkutaipaleella Eklundin panos oli korvaamaton ja hänen poismenonsa 1927 oli raskas isku paitsi seuralle, koko maan urheilulle.
Tapaaminen presidentinlinnassa kantoi hedelmää. Kolmen viikon kuluttua, 29. päivänä maraskuuta 1923, pidettiin Aejmelaeus-Äimän kotona kokous, jossa allekirjoitettiin Helsingin Miekkailijat ry Helsingfors Fäktare rf:n perustamisasiakirja. Suomi oli saanut ensimmäisen miekkailuseuransa.
Ensimmäisen kansainvälisen tason miekkailuvalmentajamme Eduardo Alaimon kerrotaan 1928 saapuneen ystävänsä Mexmontanin luo Suomeen Alaimon jouduttua jättämään kotimaansa kaksintaistelussa tapahtuneen valitettavan onnettomuuden jälkeen. Seuran koti, Nils Sjöblomin perustama Helsingin Fredrikintorilla toiminut miekkailusali tuhoutui talvisodan ensimmäisiin pommeihin 1939. Menneiden vuosikymmenten vaikeuksiin verraten maa ja miekkailu ovat tänään vakaalla pohjalla.
Tuosta ajasta on kulunut jo 100 vuotta. Värikkäitä persoonia ja dramatiikkaa ei ole puuttunut varsinkaan seuramme alkuvuosikymmeniltä. Kannamme mukanamme perinteitä samalla katsoen kohti uutta. Tavoitteenamme on tarjota mahdollisimman monipuolinen, kaikille avoin ja lämminhenkinen seura eritasoisten harrastajien tarpeisiin.
Seuramme jäsenten tarinoita
Marja-Liisa, veteraanimiekkailija ja seura-aktiivi
Marja-Liisa (tunnetaan myös Tuulikkina), joka on yksi HFM:n pitkäaikaisimmista jäsenistä, siirtyi pesäpallosta miekkailun pariin 17-vuotiaana Hämeenlinnassa vuonna 1964, eli kokemusta on ehtinyt kertyä lajin parista erilaisissa tehtävissä jo noin kuuden vuosikymmenen ajan. Hän aloitti miekkailu-uransa floretilla, mutta kalpa tuli rinnalle myöhemmin. HFM:n jäsenenä Marja-Liisa on ollut jo 60-luvun loppupuolelta lähtien, joten hän on saanut nähdä seuran, sekä sen jäsenten kehittyvän vuosikymmenten varrella.
Monien treenien, kisamatkojen ja leirien lisäksi hänellä on takanaan ammattivalmentajan tutkinto, 30-vuotta HFM:n hallituksessa, sekä kaudet Suomen miekkailuliitossa (SML), Euroopan miekkailuliitossa ja Maailman miekkailuliitossa (FIE).
Marja-Liisa on siis tuttu kasvo monelle niin Suomessa kuin ulkomaillakin. Hän on kokenut ja menestynyt kansainvälisen miekkailun saralla, sillä Marja-Liisa on yhdeksänkertainen veteraanien maailmanmestari kalvalla, nelinkertainen floretilla. Muun väristen kisamitalien lisäksi hänellä on hallussaan kaksikymmentäkolme Suomen mestaruutta. (Lähde: SML 2019)
Helsingin Miekkailijoiden vahvuutena Marja-Liisa pitää omaa salia, joka mahdollistaa joustavammat treeniajat, sekä treenien ulkopuolisia aktiviteetteja ja lisää seuran omaa päätösvaltaa monissa asioissa. Hän on aktiivisesti mukana katsomassa, että salilla kaikki toimii ja harrastajat pysyvät tyytyväisinä. HFM:llä hän onkin melkein kaikille tuttu hahmo ja tärkeä seuran yhteishenkeä ylläpitävä henkilö, jolta voi tulla kysymään neuvoa mieltä askarruttavissa asioissa. Marja-Liisa itsekin toteaa, että hänestä on mukavaa kun seuratoiminnassa saadaan asioita aikaiseksi ja hän toimii aktiivisesti itse niiden toteuttamiseksi.
Muistoja matkan varrella on monia, mutta yhtenä kohokohtana Marja-Liisa mainitsee 2000-luvun alussa Levillä järjestetyt kilpailut, joissa mukana oli brittiläisiä miekkailijoilta. Heillä oli hyvä huumorintaju ja ote treenaamiseen. Miekkailun kautta Marja-Liisa on päässyt myös kaukomatkoille esimerkiksi Australiaan, sekä moneen paikkaan Euroopassa, joissa ei muuten ehkä olisi tullut koskaan käytyä. Kisareissuja ulkomaille Marja-Liisa muistelee lämmöllä, sillä maisemanvaihdos on tehnyt kisakokemuksistakin ikimuistoisia.
Marja-Liisa viihtyy edelleen sekä floretin, että kalvan parissa, eikä aikomusta ole lopettaa harrastusta ennen kuin on välttämätön pakko. Silloinkin, hän toteaa leikkimielisesti, aikovansa tulla mukaan salille vaikka vain istuskelemaan ja tervehtimään tulijoita, tai muiden hyväntahtoiseksi kiusaksi tarkkailemaan, että salilla kaikki sujuu kuten pitääkin. Tämän hetken tavoitteina on kunnon ylläpitäminen sekä vielä yhden miekkailun ala-lajin, säilän, kokeileminen. Marja-Liisasta säilälläkin olisi vielä kiva kokeilla kilpailemista.
Seuran jäsenille ja uusille treenaajille Marja-Liisa antaa neuvoksi säännöllisen harjoittelun. Alkeiskurssillakaan ei kannattaisi jättää kertoja väliin, jotta asiat pysyvät aktiivisesti muistissa ja harjoitteluun syntyy rutiinia.
Kiitos, että olet mukana Marja-Liisa!
Niko, Suomen menestynein miekkailija
Anna, kilpamiekkailija ja juniorivalmentaja
“Olen Anna, psykologian opiskelija ja maajoukkuemiekkailija, joka näiden sivussa tekee vähän open sijaisuuksia ja valmennushommia.
Olen miekkaillut nyt yli kymmenen vuotta.
Aloitin miekkailun alunperin 8-vuotiaana, mutta lopetin heti alkeiskurssin jälkeen kun kurssilla ei ollut muita tyttöjä. Neljä vuotta myöhemmin aloitin uudestaan inspiroituneena veljeni EM-kisoista, joita olimme vanhempieni kanssa seuraamassa Leipzigissa.
HFM:ssa meillä on tosi kiva porukka, joka koostuu niin nuoremmista kuin jo kokeneemmistakin treenaajista. Itselläni on aina kotoisa olo, kun saavun salille, ja minulle on tärkeää, että muillakin on tervetullut fiilis.
Ihania miekkailumuistoja on hirveän paljon, mutta kirkkaimmin ovat jääneet mieleen Uzbekistanin nuorten MM-kisat ja Napolin Universiadit.
Nähdään salilla! (Ja kaikki rohkeasti kisoihin mukaan!)”
Reynier "Reino", päävalmentaja
Tapio, veteraanimiekkailija
Tapio Aho aloitti miekkailun omasta mielestään todella myöhään, noin 64-vuotiaana. Nyt miekkailua on kuitenkin takana jo yksitoista vuotta, eikä into lajiin ole vuosien varrella hiipunut, päinvastoin. Hän ei ole varma, mistä ajatus ryhtyä miekkailemaan alunperin tuli, mutta eläkkeelle jäädessä aloitettu kuntosaliharrastus ei tuntunut enää mielekkäältä. Tapio muisteli kuulleensa Helsingin Miekkailijoista ja kävi tutustumassa salilla ottaen alkuun pari yksityistä kokeilutuntia päästäkseen jyvälle lajista, joka sittemmin vei mennessään.
Vaikeinta uuden harrastuksen aloittamisessa oli se, että Tapio oli vanhempi kuin useammat muut salilla. Suurin osa siihen aikaa oli alle neljäkymmentävuotiaita. Heti aluksi täytyi sopeutua siihen, että jotkut liikkeet tai tekniikat vaativat Tapiolta enemmän kuin muilta, mutta treeneissä saattoi keskittyä etenemään omaan tahtiin ja löytämään omia vahvuuksia. Ikäeroista huolimatta Tapio näkee myös, että salikaverit ovat tärkeä osa harrastusmotivaation ylläpitämisessä ja Helsingin Miekkailijoissa hän on tuntenut sulautuvansa joukkoon. Hänen mielestään on myös arvokasta, että seurassa on monia eri ikäluokkia nuorista aina yhdeksänkymmentävuotiasiin asti, ja, että miehet ja naiset treenaavat yhdessä.
Vaikka kisaaminen ei ole Tapiolle lajin harrastamisessa prioriteettina, on hän silti ollut mukana muutamissa kisoissa. Yhtenä muistona hän mainitsee seniorisarjan kisat Kuopiossa, jossa oma joukkue voitti pronssia ja Tapio itse kaksi ottelua kolmesta. Tätä hän pitää hyvänä suorituksena. Päätavoitteena miekkailussa on Tapiolle kuitenkin ollut kunnon ylläpitäminen ja mielen pitäminen virkeänä monipuolisin keinoin. Tavoitteena on käydä treeneissä kaksi kertaa viikossa.
Hyviä muistoja on yhteentoista vuoteen mahtunut paljon, mutta viimeisimpänä hauskana kokemuksena Tapio nostaa esiin vuosi sitten Viron Haapsalussa järjestetyn leirin, jossa oli mukana virolaisia koululaisia. Nuoret ja vanhemmat miekkailijat treenasivat kaikki yhdessä ja kilpailivat toisiaan vastaan.
Vinkkinä miekkailusta kiinnostuneille ja erityisesti nuoremmalle polvelle Tapio mainitsee, että kannattaisi katsoa elokuva “Miekkailija” (The Fencer), 2015, joka esittelee paitsi miekkailua lajina, myös historiaa ja tärkeän miekkailumaan, Viron vaiheita Neuvostoliiton miehityksen aikana. Tapion mielestä miekkailu avaa ovia myös historiaan, sillä laji on verrattain vanha, perinteinen ja siihen liittyy mielenkiintoisia tarinoita.
Kiitos Tapio!
Joonatan, juniorimiekkailija
Joonatan aloitti miekkailun vuonna 2022 lasten alkeiskurssilla.
Miksi tykkäät miekkailusta?
”(Miekkailu on) kivaa” ja Joonatan pitää ”ite pelistä” eli ottelemisesta.
Mikä seurassa on mukavaa?
HFM on ensimmäinen seura, jossa Joonatan on miekkailua kokeillut ja omien sanojensa mukaan ”tulee jäämään”. Seurassa on kivoja kavereita ja valmentajia.
Onko sinulla tavoitteita miekkailussa?
”Jos ei nyt liioitella niin maailmanmestaruuspokaali!”
Elisabeth, kilpamiekkailija
Elisabeth aloitti miekkailun HFM:llä 10-vuotiaana eli hän on harrastanut miekkailua jo muutaman vuoden ajan. Elisabeth tiesi seuran etukäteen joten HFM:llä aloittaminen oli luontevinta. Elisabeth kokee, että HFM:n miekkailijat ovat hänelle kuin toinen perhe ja valmentaminen, sekä valmentajat ovat hyviä. Miekkailussa mukavinta on Elisabethin mielestä vapaamiekkailu ja itseä ”vaikeampien vastustajien haastaminen”. Tavoitteena on saada hyviä tuloksia Suomessa ja ulkomailla.
Samir, florettimiekkailija
Samir on harrastanut florettimiekkailua noin kahden vuoden ajan. Parasta miekkailussa on Samirin omien sanojen mukaan voittaminen ja tietysti myös itse otteleminen. Tällä hetkellä Samirin tavoitteena on miekkailun kokonaisvaltainen parantaminen. Hän myös yrittää päästä kilpailemaan heti kun se on mahdollista.
Gionne, juniorimiekkailija
HFM:n juniori Gionne on harrastanut miekkailua pian kaksi vuotta. Inspiraatio harrastuksen aloittamiseen tuli korelaisesta telvisiodraamasta, jossa miekkailtiin. Seurassa on Gionnen mielestä hyvät valmentajat ja kavereita, ja alkuinnostus lajiin on toistaiseksi säilynyt. Gionnen tavoitteena on tällä hetkellä päästä ulkomaille kilpailemaan.
Anna M, kilpamiekkailija
Anna on aloittanut miekkailun HFM:llä jo noin kahdeksan vuotta sitten kiinnostuttuaan lajista ja seurasta isoveljen miekkailuharrastuksen myötä. Anna muistaakin vielä, miten eskarissa ja ensimmäisellä luokalla hänen äitinsä aina haki häntä treeneihin iltapäiväkerhon jälkeen.
Miekkailussa mielenkiintoisinta on Annan mielestä se, että ottelussa on erilaisia vaihtoehtoja siihen mitä tehdä, ja miten reagoida ja millä tavalla itse ”pelata”. Miekkailu vaatii siis ajatustyötä. Hänestä tämä tuo lajiin myös haastavuutta, sillä ottelussa on vain muutama sekunnin murto-osa aikaa reagoida vastustajan liikkeisiin ja ”tehdä jotakin omaa”. Sekä oma, että toisen tekeminen vaikuttaa siihen miten ottelu päättyy.
HFM:llä muut seuralaiset ovat aina olleet Annalle tärkeitä ja parasta ovat aina olleet ”ihmiset joiden kanssa tulee toimeen”. Valmentajat ovat mukavia ja ”he innostavat miekkailemaan”. Seurassa on ”paljon erilaisia tyyppejä” ja Anna kokee löytäneensä sen ansiosta seurasta myös ystäviä.
Tällä hetkellä Anna haluaa kehittää omaa miekkailutyyliään ja olla siinä hyvä. Hän haluaa kehittyä erityisesti väistöissä, mutta myös muissa liikkeissä.
Anna toivoo, että HFM on tulevaisuudessakin yhtä hauska ja innostava seura kaikenikäisille harrastajille.