Olen nyt kolmatta viikkoa karanteenissa, paikka on vaihtunut Budapestista Espooseen. Tässä tiivistetty raportti viime viikkojen käänteistä omalta osaltani. Yksittäisen urheilijan kokemuksilla tosin ei ole suurempaa merkitystä sen rinnalla, kun terveydenhoidon ammattilaiset laittavat henkensä peliin päivittäin nujertaakseen Itä-Aasiasta levinneen pirun. Jaksamista ja voimia heille.

Karanteenijaksoni alkoi Budapestin GP:n jälkeisenä torstaina, kun Unkarin miekkailuliitto tiedotti sivuillaan, että kaikkien kisapaikalla olleiden tulisi vältellä sosiaalisia kontakteja parin viikon ajan. Kyseessä ei siis ollut varsinainen karanteenimääräys, mutta kisoissa epäiltiin miekkailijoiden altistuneen virukselle. Harjoitukset peruttiin kahdeksi viikoksi, mutta muutoin tilanne ei vaikuttanut lainkaan poikkeavalta. Varmuudeksi pitäydyin kuitenkin kotikaranteenia vastaavissa oloissa, jotten varmastikaan levittäisi tautia, mikäli sen olisinkin onnistunut nappaamaan.

Seuraavina päivinä tilanne alkoikin luisua kohti kaaosta koko Euroopassa, kuten jokainen varmasti tietää. Viikonloppuna rajoja oli jo suljettu vähän joka suuntaan. Oli pakko alkaa laatia suunnitelmaa sen varalta, että Unkarikin päättäisi sulkea rajansa. Laatiminen osoittautui lopulta mahdottomaksi, sillä kotini ja tämänhetkinen elämäni on lähes sataprosenttisesti Budapestissa. Oli mahdotonta arvioida seurauksia, jos nyt päättäisin palata Suomeen. Maanantaina heräsin siihen, että raja oli suljettu vailla sen suurempaa varoitusta. Vain Unkarin kansalaisilla olisi oikeus palata maahan. Parin tunnin jonotus Finnairin asiakaspalveluun kertoi, ettei reittiä Helsingistä Budapestiin voitu enää taata rajojen sulkemisen johdosta. Paluuta ensimmäisellä mahdollisella yhteydellä suositeltiin, mikä tarkoitti osaltani tiistaiaamupäivän lentoa.

Oli valinnan paikka. Pääministeri Marin kehotti kaikkia suomalaisia palaamaan Suomeen. Olympiakomitea ja liitto tukivat myös projektin väliaikaista keskeyttämistä – terveys voittaa treenaamisen. Niinpä siis kallistuin äkkipaluun kannalle, vaikkei päätös helppo ollutkaan. Onneksi olin varannut jo liput toukokuun SM-kisoihin, joten sain siirrettyä menopäivän kätevästi tiistaille.

Alkoi pakkaaminen; mitä tarvitsen? Pakomatkan kestosta ei ollut tietoa. Pääsisikö Suomessa edes harjoittelemaan? Valmiuslakeja suunniteltiin kuukauden ajaksi, mutta toisaalta asiantuntijat esittivät tautihuippua vasta kesälle. Auki oli myös olympialaisten kohtalo – järjestäjät olivat tuolloin vakaasti sitä mieltä, että kisat kyllä pidetään heinä-elokuussa, mikä oli omiaan lisäämään tilanteen aiheuttamaa stressiä. Pakkasin maanantai-iltana mukaan sen mitä sain, mutta varmaan puolet omaisuudestani jätin asuntoon odottamaan paluuta. Sain vuokraisäntäni kiinni vielä samana iltana ja maksoin etukäteen vuokran heinäkuulle saakka – toiveissani on, että rajat aukaistaisiin ennen sitä.

Tiistain iltalento oli jo peruttu, joten asiakaspalvelun ohjeiden noudattaminen oli siis järkevä päätös. Koska saavuin maahan, jouduin taas karanteeniin, eli kahden viikon laskuri nollaantui. Jäljellä on runsas kaksi vuorokautta sisätiloissa kyyhöttämistä. Toivottavasti ulkonaliikkumiskieltoa ei julisteta ennen karanteenini päättymistä.

Vaikka olenkin aivan turvassa, ei tilannetta voi erityisesti kehuakaan: omaa asuntoa Suomen päässä minulla ei tietenkään ole, joten toistaiseksi majailen vanhempieni luona. En tiedä, milloin pääsen seuraavan kerran kotiini. Harjoituskuviot ovat katkolla. Olympialaiset siirrettiin vuoden päähän, mikä sinänsä on hyvä päätös – karsintojen loppuun viemisestä sen sijaan ei ole mitään tietoa. Tuntuu kuin monen vuoden työ ja uran kohokohta olisi yhtäkkiä pyyhkäisty jonnekin kaukaisuuteen, niin kauas, ettei sinne tahdo edes nähdä.

Tässä sitä nyt kuitenkin ollaan. Aurinko paistaa, eikä ulkoilua ole ainakaan vielä kielletty. Toivottavasti tauti saadaan nopeasti hallintaan ja kuolonuhrien määrä painettua mahdollisimman pieneksi. Ehkäpä kansainvälinen yhteisö ottaa kriisistä opikseen näin tulevaisuutta ajatellen. Kotona ja ulkona voi harjoitella kaikenlaista, vaikka se vähän hölmöltä tuntuukin. Palataan sitten vahvempina saleille, kun korona on selätetty.

terveisin Niko

Kuvat Bizzi team