Kirjeenvaihtajamme huomioita harjoittelusta Unkarissa juuri näin ennen Budapestin maailmanmestaruuskisoja!

Olen nyt viettänyt unkarilaisen valmennussysteemin parissa lähes kokonaisen kauden. Sen muoto on tullut melko selväksi. Huipputason miekkailuvalmentautuminen, kuten mikä tahansa huipulle tähtäävä toiminta, edellyttää kovan ytimen ja mukautuvan pinnan yhdistelmää. Edeltävää voi ajatella talon rakentamisen kannalta: kun perusta on vahva, sen varaan voidaan rakentaa kaikenlaista. Mikä sitten on hyvä perusta miekkailussa kehittymisen kannalta? Asiaan ei varmastikaan ole yksiselitteistä ratkaisua, mutta ottaen huomioon miten hyvin Unkari lajissa pärjää, on syytä uskoa, että täällä on onnistuttu ainakin suurelta osin kysymykseen vastaamaan ja siirtämään se käytäntöön.

Tämän tekstin tarkoituksena on pyrkiä esittelemään pintapuolisesti tätä ydinrakennetta sekä valottaa mielenmaisemaa – ainakin sikäli kuin se minulle on ilmennyt – jonka puitteissa rakenteissa operoidaan. Aloitankin siis käytännön järjestelyistä, eli harjoitusviikon rakenteesta.

Koska miesten kisakausi alkaa unkarilaisittain vasta ensimmäisen A-maailmancupin tienoilla – satelliitteja ei juuri harrasteta – on alkukausi vahvasti kuntoharjoittelupainotteinen. Rakennetaan siis pohjaa tulevaa, pitkää kautta varten. Kuntopohjan rakentamisen pitäisi toisaalta olla ilmiselvä ratkaisu jokaiselle miekkailu-urallaan korkealle tähtäävälle, ja luontevinta se on ajoittaa aikaan, jolloin kisoja on vähiten. Tämän kauden osalta oma kuntoharjoitteluni hoitui tosin Suomesta käsin, sillä muutin vasta lokakuun loppupuolella Budapestiin, joten varsinaisista harjoitusmetodeista kuntokauden osalta en osaa sen kummemmin sanoa.

Kauden liukuessa kohti kisavaihetta, eli miesten osalta marraskuuta, treenipainotus siirtyy miekkailuun. Mainitsemani kova ydin on käytännössä neljä maajoukkuetreeniä viikossa, maanantaista torstaihin. Näihin kaikkien odotetaan osallistuvan, etenkin jos sattuu olemaan korkeammalla rankingissa. Miesten ryhmän koko vaihtelee tyypillisesti 10-15 miekkailijan välillä, eikä ryhmään pääsy ole itsestäänselvyys, vaan se on tarkoitettu MC-kisoja kiertäville. Kerran viikossa parhaat juniorit liittyvät osittain seuraan omien harjoitustensa päätteeksi. Kannattaa pitää mielessä Unkaria ja Suomea vertailtaessa, että Suomessa on huomattavasti vähemmän tavoitteellisesti valmentautuvia, joten mitään suoria johtopäätöksiä ei ryhmien muodostamisen suhteen kannata vetää. Pääpiirteittäin idea on kuitenkin se, että kukaan ei pääsisi harjoitusotteluissa helpolla. Perjantai on varattu omatoimiselle miekkailulle esimerkiksi seuran harjoituksissa. Käytännössä harva näin kuitenkaan tekee, vaan pitää esimerkiksi kuntotreenipäivän ja käy oparilla, sillä harjoittelu on vaativaa ja tasoerot seuran ja maajoukkueharjoitusten välillä ovat suuret.

Harjoituksista kolme on iltaharjoituksia, oletettavasti mahdollisten opiskeluiden tai muiden ulkomiekkailullisten tekijöiden vuoksi, yksi sijoittuu aamuun. Harjoitusten kesto on tyypillisesti 2-2,5 tuntia. Pureuduttaessa näiden ydinharjoitusten rakenteisiin, voidaan havaita seuraavat seikat: 1) Jokainen harjoitus on ohjattu päävalmentajan toimesta 2) Jokaiseen harjoitukseen kuuluu ohjattu lämmittely ja jalkatyö 3) Puhdasta vapaamiekkailua on vähän

Siirrytään seuraavaksi mukautuvampaan puoleen. Harjoituksilla on useimmiten teema, joka käydään muun sisällön kanssa läpi alkukokouksessa – tosin unkariksi, joten minua odottaa aina yllätys. Teemat kiertävät, ja monesti viikot muistuttavat toisiaan, mutta toisaalta harjoituksia myös vaihdellaan tarpeen mukaan. Tarpeitahan on menestymisen kannalta seuraavanlaisia: voitto alkuerässä, voitto pudotusottelussa ja voitto joukkueottelussa. Iltaharjoitusten osalta sisältö vaihtelee, aamuharjoitus sen sijaan painottuu enemmän kuntopuoleen ja pariharjoitteluun. Tyypillinen viikko koostuu seuraavalla tavalla:

Maanantai: alkueräkierros kaikki kaikkia vastaan, ottelut otellaan ajan kanssa, jotta ottelusta saadaan mahdollisimman kilpailunomainen. Voitettujen otteluiden määrä ilmoitetaan lopuksi kaikkien edessä, joko omaksi häpeäksi tai kunniaksi. Lopuksi pari kolme 15 pisteen ottelua. Tiistai: Tilanneharjoituksia, lopuksi 3-6 pudotusottelua. Keskiviikko: kunto-osuus, pariharjoituksia, kolmen hengen porukoissa 5 pisteen otteluita siten, että jokainen piste on 30 sekunnin jatkoaikaottelu prioriteetilla. Pakotetaan siis harjoittelemaan sekä hyökkäämistä että puolustamista. Ensimmäisenä viisi ottelua voittanut voittaa kokonaisuuden. Usein toinen kierros samaa, mutta eri ryhmillä. Torstai: 15 pisteen otteluita kuusi kappaletta, lopuksi joukkueottelu joko normaalina 3 vs. 3 tai 1 vs. 3. Jälkimmäisessä siis yksi ottelee kaikki yhdeksän osaottelua putkeen. Perjantai: oman suunnitelman mukaan, esimerkiksi seurassa tai kuntoharjoitus.

Opareita otetaan havaintoni mukaan tyypillisesti 3-5 kappaletta viikossa, itse otan yleensä 5. Ohjattua kuntoharjoittelua ei ole kisakauden aikana juurikaan, joten se on laskettava muiden harjoitusten oheen oman suunnitelman mukaisesti.

Ennen tärkeitä kisoja, kuten maailmancupeja, rauhoitetaan viikko sikäli, että maajoukkueharjoituksia on vain maanantaisin ja tiistaisin. Miehillä matkapäivä on yleensä torstaisin, joten keskiviikko on vapautettu levolle ja omatoimiselle valmistautumiselle. Kisaviikon harjoitukset ovat yleensä kevyemmät kuin normaaliviikolla ja sisältävät enemmän vapaamiekkailua 15 pisteeseen. Tämän lisäksi noin kaksi viikkoa ennen maailmancupia pidetään viiden päivän mittainen intensiivileiri, jossa harjoituksia on pääsääntöisesti kaksi päivässä. Leirin jälkeen on yleensä päivä tai kaksi pyhitetty palautumiselle ja omatoimiselle harjoittelulle. Rakennetaan siis kuntopiikkiä superkompensaatioperiaatteen mukaisesti. Toisaalta, FIE:n kalenteri miehissä oli tänä vuonna erityisen vaativa, sillä maailmancupeja oli ripoteltu mantereelta toiselle ja ajallisesti lähelle toisiaan, mikä tietenkin estää pitkien leirien järjestämisen ennen jokaista kisaa.

Maailmancupin jälkeen on yleensä päivä vapaata, sillä kisa kestää perjantaista sunnuntaihin. Itselleni tähän palautumisajatteluun oli aluksi vaikea oppia, mutta olettaisin sen liittyvän harjoitusotteluiden laatutason säilyttämispyrkimykseen. Laadullisesta harjoittelusta ja henkisestä asennoitumisesta lisää seuraavaksi.

Suurin havaitsemani asenteeseen liittyvä ero on MC- tai arvokisajoukkuepaikan lunastuksen vaikeus verrattuna Suomeen, onhan laji Unkarissa suositumpi. Näin ollen kisamatkoille pääsykään ei ole pelkkä ilmoittautumisasia. Yksinkertaisesti ilmaistuna: treeneissä otetaan täysillä, eikä höntsäilyä ole. Ottelua ei luovuteta kesken, sillä kukaan ei halua hävitä. Olen todistanut monta kertaa melko raivoisaakin käytöstä tappion jälkeen – ei tietenkään vastustajaa kohtaan. 15 pisteen ottelusta ei rynnätä toiseen, vaan tarkoituksena on istahtaa hetkeksi alas ja pyrkiä käymään läpi onnistumiset ja epäonnistumiset.

Unkarilaiset miekkailijat tuntuvatkin olevan henkisesti vahvoja ottelijoita. Oman analyysini perusteella tämä johtuu suurelta osin traditiosta – Unkari on perinteinen ja menestyvä miekkailumaa, joten miekkailijoilla on syytä olettaa, että hekin menestyvät tai menestynevät. Eräs maajoukkueringin jäsen totesikin minulle, että esimerkiksi junnujen arvokisajoukkueessa olevalla on 80 % todennäköisyys ottaa arvokisamitali, mikä on huikean korkea prosentti. He siis lähtevät otteluihin voittamaan vastustajasta riippumatta. Jokainen harjoitusottelukin on tärkeä. ”You should always aim for the gold”, kuten minulle todettiin. Ja niinhän se onkin – miksi tavoitella tappiota ennen kuin se osuu kohdalle? Suomalaisesta perspektiivistä tällaiseen lähes ylimieliseltä kuulostavaan ajattelutapaan voi olla vaikea mukautua, kun tilastot puhuvat vastaan, mutta siinä on puolensa. Ylimielisyys on tässä tapauksessa kuitenkin valheellista, sillä ylimielinen suhtautuu otteluun yliolkaisesti, mikä taas johtaa herkästi tappioon, kun taas voittamaan lähtevä tekee kaikkensa voiton eteen, vaikka vastassa olisi kuka. Uskon, että kotimaisessa ajattelussa nämä valheellinen ja aito ylimielisyys menevät helposti sekaisin.

Harjoituksissa asenne näkyy keskittymisenä matseihin yksilöinä. Jos käytettävissä on määrittelemättömän määrän sijaan vain kuusi mahdollisuutta voittaa, ei niitä kannata heittää hukkaan, vaan pyrkiä ottamaan irti se, mikä on otettavissa. MC-kisan päätaulukossa kuusi voittoa ottava vie kultamitalin. Itse tosin otan usein vielä kerran kiellon päälle, jos vain suinkin ehdin. Huomautan tähän väliin jälleen, että erot Suomen ja Unkarin välillä muuttavat jossain määrin tilannetta, koska Suomessa harjoituksissa on vähemmän väkeä, eivätkä ottelut ole läheskään aina tasaväkisiä. Suurten tasoerojen vallitessa on vaikea ylläpitää kunnollista keskittymistä.

Tällaisia huomioita harjoitusten osalta Budapestin suunnalta.

Eikun treeneihin!

Ja MM-kisat alkavat 15.7.2019 naisten ja 16.7.2019 miesten kalvan osuudella.

Kuva Bizzi team