Kalpa, floretti ja säilä

Home / Miekkailu / Kalpa, floretti ja säilä

Kalpa

Kalpamiekkailu on yksi olympiamiekkailun lajeista. Nykyaikaisissa olympialaisissa laji on ollut mukana vuodesta 1900 alkaen.

Kalpamiekkailussa koko vastustajan keho on hyväksyttyä pistoaluetta. Kalpamiekkailun on yksinkertaisin laji seurata sillä se, joka pistää ensimmäisenä voittaa pisteen. Sopimusaseilla floretilla ja säilällä piston hyväksyminen riippuu myös siitä, kumpi hyökkäsi ensin tai torjui hyökkäyksen onnistuneesti ja jatkoi vastapistolla. Kalvalla kaksoispistot eli pistot, joissa molemmat miekkailijat osuvat toisiinsa samanaikaisesti, ovat sallittuja. Kaksoispisto eli ns. “tuplapisto” rekisteröityy, jos miekkailijat saavat toisiinsa piston 40 millisekunnin sisällä.

Kalpamiekkailu kuuluu osana myös nykyaikaisen viisiottelun kilpailuohjelmaan. Nykyaikaisessa 5-ottelun miekkailussa otellaan yhteen pistoon ja siinä ei hyväksytä kaksoispistoja. Kalpamiekkailu kuuluu osana myös ilmailu 5-ottelun kilpailuohjelmaan.

Ase: Kalvan terä on maksimissaan 90 cm pitkä ja ase painaa n. 770 grammaa. Florettiin verrattuna kalpa on raskaampi, siinä on jäykempi, poikkileikkaukseltaan V:n muotoinen terä ja sen alumiininen käsisuoja (eli kokilli) on suurempi. Kuten muissakin miekoissa, koko ase on maadoitettu, eikä siihen osuneita pistoja rekisteröidä. Kalvan kärjessä on metallinen painokatkaisin, jonka painuessa pohjaan piston yhteydessä merkinantolaite, johon kalpa on kytketty, rekisteröi piston. Painokatkaisimen ison jousen tulee kannattaa 750 gramman paino rekisteröimättä pistoa. Lisäksi painokatkaisimen kärkiosan ja kärkihylsyn väliin tulee jäädä 1,5 mm tyhjää tilaa. Kärkiosa ei saa rekisteröidä pistoja, jos kärkiosan ja kärkihylsyn väliin jää vähemmän kuin 0,5 mm tilaa. Nämä säädöt tarkistetaan kilpailuissa jokaisen ottelun alussa tarkoitukseen varatulla puntilla ja rakotulkilla.

Floretti

Floretti (ransk. Fleuret) on hyvin ohut ja kevyt pistomiekka, jota on alun perin käytettymiekkailun harjoittelemisessa. Urheilumiekkailussa floretin sallittu osuma-alue on vastustajan torso ja miekan kärjessä olevan nupin tulee painua vähintään 5 N:n voimalla ennen kuin pisto huomioidaan.

Floretti kehitettiin Ludvig XIV:n hovissa 1600-luvulla. Se oli aikaisempia aseita kevyempänä miekkailun harjoitteluun sopivampi ja sen päässä oli terävän kärjen sijasta nuppi.

Säilä

Säilä (ransk. Sabre) on nykyaikainen versio klassisesta pohjoisitalialaisestakaksintaistelumiekasta. Toisin kuin muut olympiamiekat – kalpa ja floretti, jotka ovat pistomiekkoja – säilä on lyömämiekka, jolla saa pisteen myös vastustajan sivaltamisesta.

Säilämiekkailussa hyväksytty osuma-alue on vastustajan vyötäröstä ylöspäin.

Säilä tarkoittaa paitsi koko miekkaa, myös miekan yhtenäistä perusosaa, jonka muodostavat terä ja ruoto ilman niihin kiinnitettyjä väistintä, kourainta, pontta ja ponnen alusta tai muita lisäosia kuten rysty- ja väistökaaria, väistörenkaita tai kelloa eli kokillia.

Säilä on kalvan tavoin muokattu urheiluvälineeksi aseesta, jolla historiassa taisteltiin sodassa. Floretti kehitettiin kalvan harjoitusaseeksi.

Säilä on omaperäinen suomalainen sana, joka on sukua sanalle säle. Suomalaisista miekkailuseuroista yhdellä on säilä nimessään: Saimaan Säilät, Lappeenranta. Parhaiten 2000-luvulla säilämiekkailussa on kuitenkin menestynyt Tapanilan Erän miekkailujaosto.

Säilä oli ruotujakolaitoksen aikana myös kohtuullisen tavallinen sotamiehen nimi. Kun ruotusotamies värväytyi, ruotsalaiset upseerit antoivat hänelle suomalaisen alkuperäisnimen tilalle uuden ruotsinkielisen. Säilä eli ruotsiksi Klinga oli hyvin suosittu.

Klinga- ja Säilä-nimisiä sukuja elää Suomessa edelleen.